Koska mielestäni pentua harkitsevan on tärkeää tietää millaisessa ympäristössä mahdollinen tuleva perheenjäsen kasvaa, haluan kertoa hiukan miten meillä elellään koirien, niin aikuisten kuin pentujenkin, kanssa.
Koti
Koirat asuvat meillä sisällä samoissa tiloissa kuin itsekin. Emä ja pikkupennut ovat n. 3 viikon ikään saakka omassa rauhallisessa huoneessaan, mutta siirtyvät sen jälkeen keskeiseimpiin tiloihin joista on näkö- ja kuuloyhteys muihin huoneisiin. Pennut pääsevät myös useita kertoja päivässä oleskelemaan muihin huoneisiin (melkein koko ajan niinä aikoina kun joku on katsomassa perään).
Ensin riehutaan, sitten nukutaan.
Järkyttävä siivo, mutta tällainen sekamelska meillä saattaa olla kun on pentuja…
Ulkoilu
Ulkoilu aloitetaan heti kiinteän ruoan aloittamisen jälkeen vuodenajan mukaan ja sään salliessa. Kesäaikaan pennut saavat ulkoilla paljon pihalla omassa, isossa aitauksessaan. Sekä ulkoaitaukseen että pentujen huoneeseen järjestetään virikkeitä: pennut pääsevät kiipeilemään, kulkemaan erilaisilla alustoilla jne. Pentuja otetaan myös mukaan metsä- ja peltolenkeille jo 5 vko:n ikäisestä lähtien – tietenkin pentujen tahtiin kulkien. Tavalliselle ulkoilukeikalle ajelemme autolla emä + pennut (+ mahd. joku muu aikuisista koirista), kuljemme hitaasti, annamme pentujen tutkia paikkoja ja leikkiä ja jos on lämmintä voimme jäädä pitkäksikin aikaa paikoillemme niin pennut saavat jopa ottaa päivänokoset metsässä.
Totuttaminen uusiin asioihin ja sosiaalistaminen
Alle luovutusikäiset sosiaalistuvat kuin itsestään asuessaan ihmisten parissa. Ne näkevät muita koiria ja tottuvat kodin eri ääniin. Meillä ei elellä varovasti ja hiljaa kuin huopatossutehtaalla kun talossa on pentuja, vaan ihan normaalisti. Vieraat ovat tervetulleita kun pennut ovat täyttäneet 3 viikkoa.
Onko reilua, että springereitä tungetaan ahtaisiin paikkoihin 
? (Holskunpennut eivät pysy siellä…!)
Pentuja käsitellään paljon, leikitetään ja opetetaan hoitotoimenpiteisiin. Niitä kuljetetaan lyhyitä matkoja autolla (lähimetsään). Alle luovutusikäistä ei sen kummemmin rasiteta viemällä “ihmisten ilmoille” vaan se saa varttua turvallisessa kotiympäristössä. Sen sijaan, mikäli kotiin jää jostain syystä pentuja yli luovutusiän, niitä kuljetetaan jatkuvasti mukana erilaisissa paikoissa (kaupungilla, junassa, puistossa jne.). Tärkeä sosiaalistamisvaihe käytetään hyväksi ettei pennusta tule “tynnyrissä kasvanutta”. Pentuja totutetaan myös hihnassa kulkemiseen ja opetetaan muita tärkeitä perustaitoja. Kesällä pennut pääsevät leikkimään rantaveteen ja onpa niitä jotka osaavat uida ennen luovutusikää.
Pyrin totuttamaan pentuja myös muihin eläimiin, ne pääsevät katsomaan ja haistelemaan lehmiä, hevosia jne.
Ruokinta
Pennun ruokinta alkaa mielestäni niinkin kaukaa kuin emän perusruokinnasta ja etenkin kantavan ja imettävän nartun ruokinnasta. Meillä noudatetaan sekaruokintaa: osa hyvälaatuista kuivamuonaa, paljon raakaa lihaa (vaihtelevasti eri eläinten lihoja, kerran viikossa sisäelimiä ja kalaa), naudanmahaa, luita, kasvissoseita, “Yrjölänpuuroa”, kananmunia kuorineen, hapanmaitotuotteita ja valmiita seoksia (sekä raakoja että kypsennettyjä: Murremix, Musch, NEU jne.). Lisukkeina kalaöljyä, talvella kalanmaksaöljyä, C-vitamiinia, tarvittaessa monivitamiini-hivenainevalmistetta. Suhtaudun erittäin myönteisesti barffaukseen ja monet kasvattini ovatkin puhtaalla barf-ruokavaliolla ja voivat erittäin hyvin, ovat kasvaneet ja kehittyneet normaalisti ja terveesti. Sen sijaan en suosittele pelkällä teollisella kuivamuonalla ruokkimista.
Pentujen ruokavalio on samantyyppinen kuin aikuisten, mutta kuivamuonaosuus on korkealaatuista pentumuonaa ja proteiinin sekä rasvan osuus suurempi. Totutamme pennut kaikenlaiseen ruokaan, sillä uskon väittämään että pienenä saadut kokemukset erilaisista ruoista parantavat vastustuskykyä. Eikä muutenkaan ole haittaa, jos pennusta kasvaa kaikkiruokainen eikä nirsoileva 
.
