C.I.B. (vahvistusta odotetaan FCI:ltä) EST MVA & JVA BaltJW´09 BaltW´11 Agi2 Rochallor Mercury,
(“tottelee” myös nimiä Simo, Simppa, Sim-Sim, Simpura, Herra Huu ja Valkotassu => joo, olen vähän lapsellinen 
. On myös muita, harvoin käytettäviä ja painokelvottomia nimityksiä…!)
Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä kuvattu ja terve
Simon on laumamme ainoa uros ja laumanjohtaja-Susien (joka on Simpan mummo) lellipoika. Taitaa olla myös mamman, eli allekirjoittaneen, lellikki…
Simon on iloinen, ilkikurinen, noutohullu otus, se rrrakastaa tuttuja ja omaa väkeä, vieraisiin se suhtautuu ystävällisen välinpitämättömästi. Muiden koirien kanssa käyttäytyy siivosti, mutta ei ole rajujen leikkiensä vuoksi mikään koirapuistokoira. Tyypillinen “Simomainen” ilme on tuo yläreunan pääkuna: “mitä kivaa seuraavaksi tehtäisiin?”.
Simppa on helppo motivoida makupaloilla ja leluilla. Namien suhteen on tarkka, ryynimakkara ja maksa ovat herkkua! Muukin menee ja ruoka maistuu, mutta ihan hurjan ruoka-ahne se ei ole, ainakaan kun vertaa laumamme narttuihin.
Simpan ykköslajeihin kuuluvat agility ja viesti, niitä treenaamme tavoitteellisesti. Molemmat sopivia lajeja juoksemista rakastavalle rämäpäälle! PK-tottista tietysti treenataan myös, siinä lempparina noudot ja eteenmeno, eli osiot joissa on vauhtia. Simonin vahvuuksia ovat juurikin tuo noutohulluus ja esinekiinnostus, sekä into olla kaikessa täysillä mukana. Pentuna (ja vähän vielä näin aikuisenakin…) oli tyypillistä, että kun aamuisin istuin tietokoneella työhuoneessa, Simppa kantoi minulle valtavat määrät leluja, kenkiä, sukkia, tossuja tms. Nykyään ei tarvitse paljon kumarrella mikäli tavaroita tippuu käsistä kun apupoika on jo paikalla. Tähän tehtävään meiltä kyllä löytyy toinenkin pikku-apuri, eli Sissi, mutta se onkin jo toinen tarina.
Pihatottista (“Eteen!”):
Agilityssa Simon kisaa 2-luokassa, saavutuksia tältä kaudelta mm. ykkösten Rotumestari´11 (0-rata ja luokkavoitto). Helpointa agilityssa on ollut esteiden opetus, Simppa kun oppii asioita helposti. Esim. kepit ja kontaktit se oppi naksuttimen avulla tuosta vaan (tietenkin niilläKIN tulee toisinaan myös virheitä 
). Ohjattavuus on hyvä ja vauhtiakin on ellen itse jarruta. Kuuliaisena koirana Simppa yrittää odottaa hidasta mammaa eikä aina revitä niin täysillä mitä pystyisi. Tätä työstetään (lähinnä omaa liikkuvuutta siis).
Viestillä Simon syttyy, se tietää kyllä milloin ollaan menossa treeneihin. Vauhti on hyvä ja on todella harvinaista että Simon olisi eksynyt reitiltä ja palannut lähetyspisteeseen. Pisteillä Simon osaa ottaa rennosti ja pysyä hiljaa. Esineruutu on Simpalle mukava treenattava, kuten arvata saattaa. Hakua olen hiukan aloitellut rullailmaisun opettamisen muodossa, mutta ajanpuutteen vuoksi etenemme siinä hiljakseen (minulla on jo 3 hakukoiraa aktiivitreenissä, aika ei riitä kaikkeen). Tokoliikkeitä väännetään toisinaan ihan huvikseen, lähinnä ruutua, ohjattua noutoa yms. hauskaa, ei varsinaisia tavoitteita siinä lajissa.
Simppa rauniotreeneissä:
Klikkaamalla kuvaa näet sen isompana!
Krista & Simon leikkii:
Niin, muistinko mainita, että Simppa tykkää kepeistä:
Simppa pienenä:
